Christian on kahdeksanlapsisen perheen poika. Nyt Christian on noin 12-vuotias.

Tapahtumasta on noin neljä vuotta. Elimme sydäntalvea, kun yöllä heräsin kevyihin lyömä-ääniin jossain ulkona. Käänsin kylkeä, mutta mätkähdykset eivät ottaneet loppuakseen. Koiratkaan eivät olleet reagoineet mitenkään, joten äänet olivat arvoitus. Nousin ylös ja päätin tarkistaa mistä oli kysymys. Minun oli pukeuduttava, koska ulkona oli pakkasta ja noin 10 cm uutta lunta. Menin ulos rappusille ja odotin kuulevani mistä ääni mahtaa tulla. Paikansin sen tulevan ison portin takaa. Menin kulkuportista ulos ja oikealla ison portin ulkopuolella istuikin lumessa pieni poika. Nostin hänet varovasti syliini ja näin lumen sulaneen siinä kohden missä hän oli istunut. Tuosta hetkestä alkoi meidän ystävyytemme.

Sain Christianin orpokotiin, josta hän piti kovasti, mutta vanhempien menetettyä Christianista saadun lapsilisän, he onnistuivat puhumaan pojan takaisin kotiin. Tämän jälkeen Christianin elämä on ollut yhtä tuskien taivalta. En ole nähnyt kenelläkään yhtä paljon arpia päässään kuin pojalla on. Äiti jakelee iskuja tavan takaa ja kun yksi haava arpeutuu tulee koko ajan uusia. Christianin tehtäviin kuuluu mm. kerjätä ruokaa ja kerätä polttopuita metsästä. Olen lukemattomat kerrat hakenut pojan metsästä taakkoineen näiden vuosien aikana, kuunnellut hänen itkuaan, jonka seassa hän anelee isäänsä ja äitiään auttamaan, tuloksetta.

Christian ei juuri käy koulua, koska on täysin sidottu vanhempiensa määräämiin töihin. Kun palasin Suomesta 2,5 kuukauden työreissulta, Christian kertoi itkeneensä koko ajan peläten, etten palaisi enää takaisin. Poika tulee hakemaan minulta 3-4 kertaa viikossa eväslaukkunsa, jonka hän sitten nauttii jossakin. Toivon Christianin kestävän ja kasvavan pian suureksi sekä paremman elämän odottavan häntä kulman takana.